Kirja-arvio: Spice & Wolf, vol. 1 (Isuna Hasekura)

Päätin viime vuonna erästä englanninkielistä kirjaa lukiessani, että lukisin siitä lähtien vuodessa vähintään yhden kirjan englanniksi. Tämä ihan kielitaidon ylläpitämiseksi, koska vaikka luen mangaa englanniksi ja katselen englanninkielisiä YouTube-videoita, ne eivät kuitenkaan korvaa kokonaisen kirjan lukemista englanniksi. Toki suosin enemmän suomenkielisiä kirjoja enkä vain helppouden takia, vaan pitääkseni huolta riittävän laajasta sanavarastosta.
Päädyin lukemaan Spice and Wolf -sarjan ensimmäinen osan, koska olin katsonut vuosina 2008–2009 julkaistun animesarjan; halusin myös päästä tutustumaan alkuperäisteossarjan ensimmäiseen osaan, ennen kuin uusi anime julkaistaisiin.

Spice and Wolf, alkuperäiskielellään Ookami to Kyoushinryou, on Isuna Hasekuran vuonna 2006 aloittama light novel sarja. Tarina sijoittuu eurooppalaisen keskiajan tyyliseen maailmaan, jossa on kuitenkin joitain fantasiaelementtejä, mutta huomattavasti vähemmän kuin useissa fantasiatarinoissa. Päähenkilö Lawrence on hevosvaunuilla kaupungista toiseen matkaava kauppias, joka haaveilee kaupunkiin asettumisesta ja oman liikkeen perustamisesta. Vieraillessaan Pasloen kylässä ostamassa viljaa myytäväksi, hän näkee kyläläisten viettävän sadonkorjuujuhlaa ja kutsuvan Holo-nimistä susijumalatarta. Illalla Lawrencen käydessä nukkumaan ulkona vaunuihinsa, hän huomaa kauniin nuoren naisen nukkuvan näädännahkojen keskellä. Herättyään nainen esittäytyy olevansa Viisas Susi Holo (Holo the Wisewolf), jota palvottiin kylässä sadonkorjuun jumalattarena. Keskustelun jälkeen Lawrence suostuu viemään Holon takaisin suden kotiseudulle pohjoiseen ja Holo lupaa Lawrencen hyötyvän tästä yhteistyöstä. Lawrencesta ja Holosta tulee matkakumppanit; Lawrence opettaa Hololle rahasta, taloudesta, nykyajan asioista ja muusta, mitä Holo ei tiedä asuttuaan Pasloen kylässä vuosikaudet. Holo sen sijaan auttaa Lawrencea kaupankäynnissä nokkeluudellaan ja epäinhimillisillä kyvyillään.
Ensimmäisessä osassa heidät yritetään huijata auttamaan tietämättään erästä kauppakiltaa näiden suunnitelmissa, mutta juonen tajuttuaan he liittoutuvat kauppakillan kilpailijoiden kanssa tehdäkseen todellista voittoa. Tämä päätös kuitenkin laittaa kaksikon pulaan ja Holon tulilinjalle, jolloin Lawrencen on punottava omat juonensa ja turvauduttava liittolaisiinsa, ennen kuin he voivat Holon kanssa jatkaa matkaa – ja tienata useamman kuin yhden hopeakolikon.

Spice and Wolf -animen katsomisesta on jonkin aikaa, minkä takia lukukokemus kirjasta ei kärsinyt liikaa jatkuvasta vertailusta animaatioon. En kuitenkaan pystynyt lukemaan light novellia tarinankulusta tietämättömänä, koska en ole täysin unohtanut animea ja osa muistikuvista vahvistui, kun luin tuttua kohtausta. Jäin miettimään joitakin animessa tehtyjä ratkaisuja, mutta en keskity niihin nyt liikaa – saatan palata aiheeseen myöhemmin. Tämä lähinnä tiedoksi, että anime vaikutti taustalla ja loi pohjatiedon juonesta, vaikka yritin keskittyä lukemiini sivuihin omina asioinaan. Toisin sanoen, ainoastaan animessa täysin keksitty kohtaus voisi saada minut yllättymään kirjaa lukiessa.

Kielellisesti sanoisin, ettei kirja ollut liian vaikea luettava. Se oli sujuvaa, kunhan vain jaksoi aloittaa lukemisen. Sanavalinnat eivät olleet päätähuimaavia tai harvinaistakin harvinaisempia sanoja, vaikka tekstissä keskusteltiin ja pohdittiin paljon rahaa, rahanarvoa, taloutta, vaihdantakauppaa ja muuta kaupankäyntiä. Tämä saattoi johtua siitä, miten Lawrence kertoi Hololle asioista helpoin esimerkein, ja japanista englantiin kääntäessä oli luultavasti valittu tietoisesti helppoja, ei liian nykyaikaisia sanoja, jotka olisivat rikkoneet tunnelman. En voi kuitenkaan kieltää, etteivätkö jotkut lukemani talousasiat, kuten rahan arvo, olisivat olleet haastavia ymmärtää vieraalla kielellä ja vaatineet muutamien lauseiden läpi lukemisen uudelleen. Uskon, tai ainakin haluan uskoa kattavien myyntityönopintojen ja historiankiinnostukseni osoittautuneen hyödyllisiksi.
Tästä päästäänkin siihen, että muutamia tapahtumia lukuun ottamatta tarinassa ei tapahtunut paljoa. Verrattuna moneen fantasiatarinaan, Spice and Wolf’ssa ei viskota tulipalloja vuorenpeikkoja päin eikä kaksi armeijaa kohtaa toisiaan taistelukentällä kaatosateessa, vaan hahmot keskustelevat. Monesti puhutaan rahasta ja kaupasta, mutta myös maassa olevista muutoksista, kirkon vallan kasvusta ja hiukan politiikasta, mutta myös arkipäivistä asioista, esimerkiksi ruuasta ja juomasta. Lawrence ja Holo juttelevat toisilleen ja kilpailevat nokkeluudessaan, mikä saattaa päättyä lämminhenkiseen tai synkempään tunnelmaan, jos toinen onnistuu tietämättään järkyttämään toista. Novellissa keskityttiin käymään läpi Lawrencen ajatuksia ja havaintoja. Hän pohti omaa elämäänsä kiertävänä kauppiaana, mietti kaupunkiin asettumista ja miten se vaikuttaisi hänen sosiaaliseen elämäänsä. Lawrence oli myös hyvin tarkkaavainen ja kiinnitti huomiota muihin ihmisiin, kuten hermostuneisuuteen tai näiden kiinnostuksen tasoon. Tämän perusteella kirja olisi voinut olla tylsä, jos ei olisi ollut kerronnasta tietoinen tai toivonut sitä. Tässä kohdassa sanoisin, että tarinan juonen ja tyylin takia kerronnasta tietäminen on parempi kuin täysin ummikkona kansien avaaminen. Minulle tämä oli mielenkiintoinen sukellus keskiaikaiseen maailmaan ja kauppiaselämään, jotka joiltain osin noudattivat lukemieni tietokirjoja, minkä takia lukeminen oli mielenkiintoista, vaikka juoni ei päässyt yllättämään. Tässä tuli toisenlaista syvyyttä, mitä ei animessa ollut sekä tarinallisen kerronnan että animaation kohtaamien tyyli- ja budjettirajoitteiden takia.

Kuvailua oli jonkin verran, mutta ei kovinkaan runsaasti – ainakaan monipuolisesti. Sen sijaan light novellin kansikuvan lisäksi kansien välissä – alussa ja jokaisessa luvussa – oli kuvia kyseisestä kohtauksesta. Vaikka ei olisi nähnyt animea etukäteen, olisi ollut suht helppo kuvitella, miltä ainakin Lawrence ja Holo näyttävät. En tarkoita tällä, etteikö hahmoja olisi kuvailtu yhtään – Holoa kuvailtiin kaikista eniten eikä vain siksi, että hänellä on korvat ja häntä; lukijan kuului nähdä hänet siten, miten Lawrence näki hänet. Sen sijaan muut hahmot jäivät taka-alalle ja ympäristöä kuvailtiin enemmän yleisesti, jotta miljöö ja tavat tulisivat selviksi, mutta niihin ei keskityttäisi liikaa. Joitakin tapoja ja kanssakäymisiä, kuten eleitä ja Lawrencea ajatuksia niistä kuvailtiin enemmän. Yksinkertaisuudessaan kuvailussa kerrottiin se, mikä oli Lawrencelle merkittävää, muu oli vain ”toteavaa”. Kuvailunnälkäiselle tämä on sääli, mutta toisaalta keskiaikahistoria on minulle varsin helposti kuviteltavissa enkä näe tätä kuvailuvalintaa vääränä, vaikka olisin mielelläni lukenut sitä lisää. Pääni sisällä meni myös animekuvia sekä muistoina että tekstin mukana luotuna, joten taisin täyttää ”aukot” kirjailijan puolesta.

Lawrencen hahmo avautui minulle uudella tavalla. Hän näyttäytyi mielenkiintoisena persoonana, jolla oli unelmia ja tavoitteita, joiden eteen hän teki töitä. Vaikka sanoin, etten varsinaisesti halua verrata kirjaa animeen, tässä kohdassa voin sanoa Lawrencen saaneen syvyyttä, koska lukija oli jatkuvasti hänen päänsä sisällä. Pidin siitä, että vaikka hän mietti työnsä takia paljon rahaa, hyötyä ja joskus jopa muiden manipulointia päästäkseen tavoitteeseensa, hän oli kuitenkin ihminen, joka kaipasi läheisyyttä ja seuraa. Se teki hänestä inhimillisen ja syvällisen. Pidin myös Lawrencen suoraselkäisyydestään, rehellisyydestä ja paikoitteisesta juonittelustaan sekä yrityksestä voittaa sanallisesti Holo. Hän oli tekstimuodossa kiinnostava ja lähestyttävä. Hän oli sanansa mittainen mies, josta tuli lukiessa lempihahmoni tarinassa.
Holo sen sijaan… Voi Holo, välillä et tuntunut viisaalta sudelta. Pidin hänestä enemmän animessa, mutta kirjaa lukiessa hänen ylemmyyden tunteensa, tarpeensa olla aina kaikkia muita nokkelampi, viisaampi ja yksinkertaisesti parempi ärsyttivät. Luultavasti siksi, että sitä tapahtui nyt enemmän kuin animessa, jossa asioita oli karsittu. Vaikka Holon ja Lawrencen sanailu oli ihan viihdyttävää ja välillä flirttailevaa, Holon tarve saada kaikessa viimeinen sana sai minut pyörittelemään silmiäni. Kun Holo pelotteli Lawrencea puheillaan susista, se osoitti, ettei hänellä ole tilannetajua tai maalaisjärkeä, vaikka hän pitääkin itseään viisaana. Jos Holo otti siitä opikseen, voin olla armollisempi, mutta en usko tätä tapahtuneen. Kaiken reiluuden nimissä sanon kuitenkin, että kun Holo käytti taitojaan ja nokkeluuttaan auttaakseen Lawrencea tai näytti omaa haavoittuvuuttaan, ne olivat hyviä hetkiä, vaikka ensiksi mainittu tuntui välillä enemmän kettuilulta. Kohtaukset näyttivät, että hänessä oli sitä viisautta ja monitasoisuutta, jota kaipasin. Pidin myös hänen kemiastaan Lawrencen kanssa ja todellakin paritin heitä yhteen ensimmäisen osan loppupuolella. Toivon, että jatkossa Holo ymmärtäisi, että Lawrence arvostaa häntä niin persoonana kuin naisena eikä hänen tarvitse jatkuvasti osoittaa paremmuuttaan. Sanailu on hauskaa, mutta silloin kun pysytään tasaveroisina!
Muiden hahmojen osalta ei ole paljoa sanottavaa, koska he olivat vain sivuhahmoja ja taustahahmoja. Ei sillä, esimerkiksi Marheit toimi hahmona, mutta hän jäi kuitenkin pinnalliseksi – enemmän avuksi ja kumppaniksi. Sen sijaan Yarei… Hänestä tuli tunne, että hänen rooliaan yritettiin kasvattaa vain, ettei hänen nimeään tarvitsisi editoida pois (ei sillä, etteikö itsellänikin olisi joitakin vastaavia hahmoja). Voisin melkein sanoa, että Holon ja Lawrencen lisäksi tarinassa on enemmän taustahahmoja eikä sivuhahmoja, koska vaikka muutaman hahmon kohdalla mietin, nähdäänkö heitä enää sarjan aikana, heidän roolinsa tuntuivat todella pieniltä. Voisinko kutsua heitä ohimeneviksi hahmoiksi? Tai bussipysäkkihahmoiksi, jotka nousevat pysäkiltä kyytiin, matkaavat hetken mukana paljoa sanomatta, kunnes jäävät pois? Tämä ei ole suoranainen ongelma, koska tämä on kertomus Lawrencen ja Holon matkasta, mutta tarkoitan, ettei muista hahmoista ole paljoa sanottavaa. Ainoa sääli on, ettei kukaan herättänyt kiinnostustani, koska yleensä löydän lukemistani kirjoista sivuhahmoja, joista pidän ja haluan tietää lisää.

Ja tapojeni mukaan annan kommenttini hahmoille sekä parille sivuhahmolle.

Lawrence
Olit lempihahmoni ja sekä ymmärsin sinua että halusin tietää lisää. Pidin kovasti, miten mietit tilannetta ja toimit useimmiten rauhallisesti, mikä auttoi keksimään ratkaisun moniin ongelmiin. Voisit vain olla hiukan tiukempi Holoa kohtaan.

Holo
Mitähän sanoisin? No, esimerkiksi ”kasva aikuiseksi ja lakkaa olemasta niin ylimielinen”! Sait minut ähkäisemään liian monesti, vaikka sinulla oli hyvät hetkesikin. Siksi sinua oli vaikea ymmärtää – tai hyväksyä, miksi sinun oli jatkuvasti osoittaa olevasi Lawrencea parempi.

Weiz
Tullaankohan sinua näkemään vielä? Muistelisin animen perusteella, että kyllä, mikä ei haittaisi, koska olit ihan viihdyttävä.

Marheit
Olisit voinut kääntää selkäsi, mutta et tehnyt sitä. Olisit voinut tehdä ikäviä asioita, mutta olit kunniallinen, vaikka jäitkin etäiseksi. Pidin sinusta jonkin verran.

Yarei
Lainaan Nuuskamuikkusta piirretystä: jaa. Tunnuit turhalle tai viime käden keksinnölle – sinut olisi voinut korvata kuka tahansa. Toivottavasti sinua tai kaltaisiasi hahmoja ei enää nähdä.

Suosittelen tätä ensimmäistä osaa ja sen perusteella sarjaa niille, joita kiinnostaa keskiaika- ja keskiaikafantasia (fantasia ehdottomasti pienellä), jossa keskitytään enemmän arkipäivän elämään kulkukauppiaan näkökulmasta. Joudun kuitenkin huomauttamaan, että silloin olisi hyvä olla kiinnostunut myös vaihdantataloudesta ja finanssiasioista, koska raha ja kaupankäynti ovat tarinassa tärkeässä osassa Lawrencen ja Holon kanssakäymisen sekä hevosvaunuilla kaupungista toiseen matkustamisen lisäksi. Mikäli nämä asiat eivät kiinnosta, tai toivotaan enemmän toimintaa, sitten suosittelen katsomaan muualle (vaikka en tiedä, tuleeko toimintaa enemmän muissa osissa).

Jäänkin nyt odottelemaan Spice and Wolf’n uutta animeversiota, jonka pitäisi ilmeisesti tulla ensi vuonna. Voisin yrittää katsoa vanhan kauden DVD:ltä.