Kirja-arvio: Sinisen talon noita (Maria Carole)
En yleensä kirjoita kirja-arvosteluja, vaikka olen saattanut sanoa muutaman sanan Twitterin puolella lukemistani teoksista. Minulla ei ole enää aikaa kirjoittaa samanlaisia kommentteja, mitä kirjoitin aikoinaan ficceihin. Välillä oman mielipiteen kirjoittaminen omalla naamalla tuntuu kiusalliselle; pitäisi olla rehellinen, mutta kaikki eivät pidä kritiikistä, vaikka kirjailijoiden (ja taiteilijoiden) on pakko kasvattaa paksu nahka. En mielelläni loukkaa ketään, joka ei sitä ansaitse. Arvostelut tuntuvat myös virallisilta, jokseenkin syvällisiltä ja tarkoilta analyyseiltä, mikä luultavasti on pääni sisäinen ongelma itse sanaa kohtaan. Luen nykyään kirjoja lyhyissä pätkissä, usein työmatkoilla, ettei pitkäjaksoista lukemista tapahdu – kirjojen alut ja yksityiskohdat saattavat vaipua herkemmin unohduksiin. Aloin kuitenkin miettiä, miksi en kertoisi jotain niistä ajatuksista ja tunteista, joita kävin lukiessani läpi. Teen sen vain täysin omalla, itseäni kutkuttavalla tyylillä mahdoll