You call me a freak? How can you say that? I’m just, unique~
”V***U TE OOTTE FRIIKKEJÄ!” Näin abiristeilyllä eräs rinnakkaisluokkalaiseni huusi minulle ja ystävilleni, kun istuimme baarin/ravintolan ulkopuolella ikkunoiden ääressä ja hän käveli ohitsemme. Tyyppi oli tietenkin humalassa – kasvot punottivat ja kädet levittäytyivät hänen huudahduksensa myötä. Miten me reagoimme? Katsoimme toisimme yllättyneinä ja repesimme nauruun. Miksi? Koska kuulosti ja näytti siltä, että kyseinen miespuolinen lukiolainen oli pitänyt tuota ajatusta sisällään melkein kolme vuotta ja nyt julisti sen meille koko sydämestään. Vielä nykyäänkin tapahtuneen muisteleminen saa minut nauramaan ja hymyilemään, vaikka toivoisin, etteivät ihmiset käyttäisi toisista friikki-sanaa niin herkästi tai vapaasti, koska tiedän sen loukkaavan useita. Noin neljä vuotta kyseisen tapahtuman jälkeen ammattikoulussa vierailulla käynyt kampaamotuotemerkin edustaja totesi minut nähdessään, että olen luonnonoikku. Se kieltämättä yllätti, eikä vain suoruudessaan. Olen p