Ayshan mielenliikahdukset

Voinko kysyä sinulta jotain?   Peitin haukotukseni käteni taakse, kun astuin portaista toiseen kerrokseen. Oli vaikea nousta aikaisin aamulla, kun olin tottunut jo monta kuukautta heräämään milloin sattui. Onneksi alakerran kahvio oli ollut auki; olin saanut ostettua maitokahvin – pieni kofeiinipiikki, jonka avulla olisin täysin virkeä luennon alkaessa. Kävelin muutamassa viikossa tutuksi käyneellä käytävällä, jossa ei ollut juuri väkeä, vaikka näinkin yhden siivoojan ja opettajan kulkevan minua vastaan. Tervehdin heitä kevyellä nyökkäyksellä ja kävelin luokkani eteen. En ollut ensimmäinen, joka oli päässyt paikalle. Hiukan sivummalla kulmasohvalla istui tyttö, jolla oli mustiksi värjätyt hiukset ja vaaleat kasvot. Hänen nimensä oli Jaana, ja hän oli aina ensimmäisenä aamulla paikalla, koska hänellä oli kaikista pisin koulumatka. Olimme jutelleet lähes joka aamu, kun olin tullut paikalle ja tiesin hänellä olevan hiukan myöhempäänkin lähtevät yhteydet, mutta niiden kohdalla olisi