Ayshan mielenliikahdukset

En ole koskaan ollut science fictionin fani. Nuorempana yritin lukea genreen kuuluvia kirjoja, mutta ne tyssäsivät siihen enkä enää muista niiden nimiä. Yhtä kirjaa lukiessani päähenkilön ulkonäköä kuvattiin niin tarkkaan, että tartuin mittanauhaan. Toisessa taas kerrottiin teknisiä juttuja avaruusalusten spoilereita myöten, että se oli kuin James Cameronin Avatar-elokuva paperilla – isot visualiset tehosteet ja ontuva, tylsä juoni, jota en enää muista. Kolmannessa teoksessa en pitänyt hahmosta ja alkuasetelmasta, vaan kaikki tuntui epäloogiselta. K. A. Applegaten Animorphs-sarja on toki science fictionia ja pidin siitä, mutta suomennetut osat tuntuivat enemmän fantasialle kuin tieteiskirjallisuudelle; pari avaruusoliota ja teknisempää juttua eivät riitä minulle tekemään eroa. Olen välillä miettinyt ongelmaani science fictionin kohdalla ja sain siihen vastauksen YouTube-videosta Silver Quillin kommentoidessa ihmisten negatiivista suhtautumista historianopetukseen ja historiaan ”I th...

Tätä kaikki eivät tiedä, mutta kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa uskonnot. En kuitenkaan ole uskova, vaan miellän itseni kirkkoon kuuluvaksi pakanaksi omine uskomuksineni, mutta en jätä joulua viettämättä. Kun sain ystävältäni lahjaksi Raita Jauhiaisen Sae -kirjan, olin siitä otettu. Olen lukenut jonkin verran suomalaisesta muinaisuskosta, mutta en juuri fiktiossa. Olin kiinnostunut tästä kirjasta, koska siinä on suomalaista kansanuskoa, mytologiaa ja näihin pohjautuvaa fantasiaa. Tässä kutkutettiin myös kiinnostustani historiaan – ja ajalta huomattavasti ennen maailmansotia! Sae kertoo nuoresta tytöstä, jonka Ilma-niminen talonemäntä löytää metsänreunasta ja adoptoi perheeseensä tietäjä Kaukovallan luvalla. Sae kasvaa kyläyhteisössä lähellä järveä, jota kuitenkin välttelee itselleenkin tuntemattomasta syystä. Kasvettuaan nuoreksi piiaksi (tai teini-ikäiseksi, kuten nykyään määriteltäisiin) Sae alkaa huomata outoja asioita niin ympärillään kuin itsessään ja päätyy lopulta vakoilem...

Muistan vieläkin, miten törmäsin Rino Mizuhon Maaginen suklaapuoti -mangan ensimmäiseen osaan vuonna 2013: olin S-Marketissa ostamassa suklaata leffailtaa varten, koska suunnitelmissa oli katsoa Pieni suklaapuoti . Päätin käydä katsomassa, olisiko yksi lehti myynnissä, kun törmäsin Aku Ankan pokkareiden vierellä muutamiin käännettyihin japanilaisiin sarjakuviin, mangoihin (kettumainen sana taivuttaa). Katselin Maagisen suklaapuodin kansia ja selasin hiukan sivujakin. Piirrostyyli ei ollut täysin makuuni, mutta siinä oli asioita, joista pidin. Päätin ostaa mangapokkarin kokeilumielessä – on tärkeää tukea välillä suomalaista käännöstyötä. Voitte uskoa, että ilta oli hyvin suklaapainotteinen. Maaginen suklaapuoti kertoo nimikkopaikkaa pitävästä noidasta Shokora Aikawasta, joka sai taikavoimansa Cacao-nimiseltä suklaademonilta. Voimiensa ja kokkaustaitojensa avulla Shokora valmistaa erilaisia suklaaherkkuja, joilla hän toteuttaa asiakkaidensa toiveet. Vastineeksi toiveen toteuttamise...